kuoro

2010-09-06T22:44:00.002+03:00

Jos on hienoa laulaa Rautavaaran kuorosävellyksiä ja hurmaantua rikkaista soinnuista, miten kuvailisikaan Bachin musiikin laulamista? Johann Sebastian on musiikin kuninkaallisia, kuinka hän onkaan voinut luoda niin sujuvaa, elävää, sydämeenkäyvää musiikkia!

Kuoroharkkojen aluksi palauteltiin mieliin Rautavaaran Tuonen lehtoa, tauon jälkeen käytiin Bachin motetin Komm Jesu, komm (BWV 229) pariin.

En tokikaan ole mikään Youtube-addikti, mutta on se aika mukavaa käydä kuuntelemassa erilaisia versioita uudesta ohjelmistosta. Tässäpä eräs versio: The Sixteen, johtajana Harry Christophers.

Komm, Jesu, komm, mein Leib ist müde,
die Kraft verschwindt je mehr und mehr,
ich sehne mich nach deinem Friede;
der saure Weg wird mir zu schwer!

Komm, ich will mich dir ergeben;
du bist der rechte Weg,
die Wahrheit und das Leben.

Drum schließ ich mich in deine Hände
und sage, Welt, zu gute Nacht!
Eilt gleich mein Lebenslauf zu ende,
ist doch der Geist wohl angebracht.
Er soll bei seinem Schöpfer schweben,
weil Jesus ist und bleibet
der wahre Weg zum Leben.

Come, Jesus, come, my body is weary,
my strength fails more and more.
I long for your peace.
The bitter way becomes too hard for me.

Come! I will surrender to you:
you are the right way,
the truth, and life.

So I give myself into your hands
and say “World, have a good night.”
As my life hastens to its end,
my spirit is settled,
poised as it should be beside its Creator,
as Jesus is and remains
the true way to life.
Translation: Robert Coote

Uusvanhaa ohjelmistoa

2010-08-29T15:44:00.008+03:00

Tänä syksynä soi Candominon harkoissa mm. Einojuhani Rautavaaran Credo, sävellys sekakuorolle. Kuoron perustaja Tauno Satomaa tilasi aikoinaan Rautavaaralta kokonaisen messun, mutta vain tämä osa, Credo, valmistui vuonna 1972. Candomino myös kantaesitti teoksen.

Kuoro on esittänyt teosta Tanen johdolla, nyt se otetaan uudestaan ohjelmistoon. Täytyihän se tietenkin googlettaa, ja youtubettaa ja naxottaa. Ja tuloksia löytyi:
Tässä Choeurs de chambre Estoniens Paul Hillierin johdolla.
Näin laulaa Radion kamarikuoro Timo Nuoranteen johtamana (kirjaudu sisään Naxos Music Libraryyn jos haluat kuunnella!).

Elävästä arkistosta näkee 70-vuotiaan Rautavaaran haastattelun vuodelta 1998. Mitä ajattelee Einojuhani omasta musiikistaan?

9.10.2010 Einojuhani Rautavaara täyttää 82 jo vuotta, ja taitaa vielä säveltää täysillä. Hänen musiikkinsa onkin toiseksi esitetyintä suomalaista taidemusiikkia maailmalla - Sibeliuksen jälkeen. 80-vuotis haastattelussa Rautavaara antoi yksinkertaisen ohjeen musiikkinsa kuuntelemiseen: ei tarvitse ymmärtää musiikin teorioita, sonaattimuotoja ja muita - pitää vain kuunnella ja elää musiikin mukana.

Kuva sivulta: http://www.last.fm/music/Einojuhani+Rautavaara/+images

Siispä, maanantain harkkoihin näissä tunnelmissa!

Koska meillä on joulu?

2010-08-26T20:36:00.006+03:00

Kuoron syyskausi aloitettiin maanantaina 23.8. Otaniemen kappelissa kakkukahveilla ja joululauluilla.

Kiitämme Marjukkaa loistavasta intendentti-kaudesta ja toivotamme onnea oopperamaailmaan!
Samalla toivotamme uuden intendenttimme Suvikin tervetulleeksi mukaan kuorotouhuun. Tervetulotoivotus myös uusille kuorolaisille, kivaa saada mukaan uusia kasvoja, uusia ääniä.

Oli ihanaa taas laulaa kesätauon jälkeen. Ja mikä parasta, saada uusia nuotteja, uutta ohjelmistoa. Tähtäimessä ovat joulukonsertit sekä äänitteen tekeminen. Siinäpä riittää harjoiteltavaa...

Kuorojen kierroksella

2010-08-26T19:56:00.014+03:00

Art went Kapakka tässä männä torstaina. Ensin harjoiteltiin Kaisaniemen puistossa, sitten siirryttiin kulkueena Senaatintorille. Ja sitten taas laulettiin. Kansaa oli runsaasti kuulemassa kun yli tuhat kuorolaista hoilasi niin että Engelin piirtämistä rakennuksista rappaus rapisi. Ehkä se oli Artia, ehkä ei. Hauskaa kuitenkin oli johonkin klo 22 saakka. Sen jälkeen Artista ei ollu tietoakaan: karjuimme laulumme ilmoille kuin heikkopäiset. Ehkä joku kuuli sen laulun, ehkä ei. Mutta tulipahan tehtyä sekin keikka.

Hakutuloksia

2010-08-13T22:53:00.007+03:00

Netissä seikkaileva musiikkimatkailija törmää usein hauskoihin juttuihin. Katsoppa nytkin: Kuorojen kierroksella laulettava kansanlaulu Kaipaava, Jussi Chydeniuksen ja Essi Wuorelan Lauluyhtye Rajattomalle sovittama kappale, sai minut hakumatkalle Youtubeen. Sieltä löytyi kahden nuoren kanadalaisen musiikinharrastajan äänittämä Kaipaava.

Miltäköhän kuulostaa sama kappale monen sadan laulajan esittämänä? Kannattaa tulla kuuntelemaan ja katsomaan Senaatintorille ensi torstaina!

Candomino Goes Kapakka

2010-08-13T22:09:00.004+03:00

Heinäkuussa alttojen reipas prefekti (=äänenjohtaja) lähestyi kuorolaisia sähköpostitse: pitäisi lähteä laululla ilahduttamaan helsinkiläisiä. Torstaina 19.8. Kuorojen kierros aloittaa Art Goes Kapakka-festivaalin, joka on osa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaa. Candominolaiset lähtevät siis satojen muiden laulajien tavoin Helsingin keskustan kapakoihin kahviloihin kadunkulmiin kajauttamaan äänensä kuuluville.

Kuorokulkue lähtee Kaisaniemestä kohti Senaatintoria klo 18.20. Yhteinen kuorojen konsertti on Tuomiokirkon portailla klo 19, jonka jälkeen kuorot hajaantuvat omille teilleen laulamaan ympäri kaupunkia.

Sen aluksi mainitun sähköpostin liitetiedostona tuli nippu nuotteja, joita kokoonnuttiin tutkimaan helteisenä elokuun iltana. Paikalle saapui henkilöitä, jotka urhoollisesti vastustivat kesäisen luonnon kiusauksia, kuten biitsipelejä, uimarantoja, iltanuotioita. Harkkahuoneen ovi oli kuumuuden vuoksi pakko jättää auki, mutta onnistuimme laulullamme peittämään variksen raakkunat ja muut lähiön äänet.

Nuottipino pöydällä kasvoi uhkaavasti, kun organisaattorimme innostui penkomaan kuoron nuottikaappia. En pysty enää muistamaan mitä kaikkea pitää viikon päästä laulaa, mutta eiköhän se selviä viimeistään maanantaina kun kokoonnumme yhteislaulutilaisuuden merkeissä Sammikselle.

Senaatintorin kuorokonsertin yhteislaulut ovat seuraavat:
1. Lauantai-ilta
2. On suuri sun rantas autius
3. Kaipaava
4. Kesäpäivä kangasalla
5. Sata salamaa
6. Suomen laulu
7. Finlandia-hymni

Festivaalin kotisivuilta näet tarkemman ohjelman kuorojen liikkeistä kaupungilla.

Candomino etsii uusia laulajia

2010-08-03T10:31:00.003+03:00

Kesäiset illat käyvät jo tummiksi ja viljapellot lenkkipolun varrella levittävät tuoksuaan - muistuttavat lähestyvästä syksystä. Candomino-kuorossakin syyskauden alku lähestyy. Syksy tietää usein muutoksia, tällä kertaa joudumme luopumaan kahdesta bassosta (Tuskinpa vain lopullisesti, kuorolaiset ovat kasvattaneet toisiinsa yhdyssiteen, napanuoran, jonka katkaiseminen ei ole kivutonta). Toivotamme basisteille parhainta onnea opintoihin... Kukka the Mahtikansion haltija varmasti pitää teidän kuorokansionne päivitettyinä :)

Jälleen kuoro etsii uusia laulajia jakamaan kanssamme laulamisen iloa, harjoittelun tuskaa ja yhdessäolon hurmaa. Kolahtiko?
Täytä hakulomake netissä tai ota yhteyttä intendenttiimme/johtajaan ja sovi aika koelauluun.
Tervetuloa, odotamme juuri sinua!

Intendentti Marjukka Malkavaara
puh. +358 40 510 2610
candomino@candomino.fi

Taiteellinen johtaja Esko Kallio
puh. +35840 5091874
esko.kallio@candomino.fi

Kuvia Kathialta

2010-07-12T18:25:00.005+03:00

Tiloja ja oloja

2010-07-12T17:45:00.010+03:00

Pääsimme matkalla esiintymään ja harjoittelemaan hyvin erityyppisissä tiloissa, oli kirkkoa, kappelia, katua, koululuokkaa, konservatoriota... Yhteinen tekijä kaikille: kuumuus ja kosteus.

Konsalla

Sound check Temple du Bas´ssa, Salle de Musiquessa.
Täällä laulettiin ensimmäinen kilpailuosuus, sekä pidettiin
konsertteja ja päätöstilaisuus.

Toinen kilpailuosuus (renessanssi) laulettiin kirkossa, Collégialessa.

Harkat koululla

Suvin äänenmuodostusharjoitukset konsan aulassa.

Konsalla harkoissa.

Jälkipyykkiä

2010-07-12T17:01:00.010+03:00

Huikea reissu takana, pyykkikone pyörii ja helteinen Suomen kesä kuivattaa vaatteet tuossa tuokiossa.

Mielessä pyörii tuhat asiaa menneeltä viikolta. Paljon ehti tapahtua, sulattelussa menee tovi...

Onnistuneen kokemuksen takasivat loistava matkanjohtaja Sheldon, upea johtajamme Esko, sympaattiset sveitsiläiset oppaamme Maija, Kathia ja pikku-Luca, loistava tulkkimme Outi sekä tietysti ihanat kuorokaverit.

Kuten joku osuvasti totesi, matka ei ollut onnistunut vain musiikin osalta, vaan kuoro kehittyi myös sosiaalisena ryhmänä. On suurenmoista laulaa, kun voi luottaa vieressä olevaan kaveriin, ja on hienoa kokea yhdessä uusia asioita tuntien, että kaveria ei jätetä.

Kiitos, KIITOS kaikille teille!

2010-07-12T16:25:00.000+03:00

Helteen vaaroja

2010-07-11T16:21:00.003+03:00

Vaikka lauantai-iltana helle purkautui ukkoskuurona, oli sunnuntaiaamu jälleen aurinkoinen ja polttavan kuuma. Hyvästelimme ihanat oppaamme hotellin edustalla Tuulan tei-laululla. Kyyneliään pyyhkimään jäivät myös Jussi, Sini ja Jarno, jotka jatkoivat lomailuaan Sveitsissä.

Linja-auto kuljetti meidät lentokentälle, ja juna edelleen Geneven keskustaan, jossa kesäkatu oli todella kuuma ja asfaltti poltti jalkojen alla. Kuumuus aiheutti myös pienoista huolestumista, sillä eräs bassoistamme väitti nähneensä kengurun pomppineen iloisesti junaradan varrella. Onneksi tilanne oli ohimenevä ja harhanäyt haihtuivat kun kyseinen yksilö näki Finnairin sinivalkoiset siivet.

Me oltiin telkkarissa!

2010-07-10T18:41:00.002+03:00

Ulkoilmakonsertteja oli ohikulkijoiden joukossa seuraamassa myös televisiotoimittaja. Ja me pääsimme sitten telkkariin :)
Tästä linkistä pääset mukaan seuraamaan festivaalihumua!

Huomaa maassa istuva keltapaitainen poika: Luca, 4 vuotta - suuri musiikin ystävä ja Candomino-fani.

Kilpailun tulos

2010-07-10T18:20:00.004+03:00

Kello 14 alkoi Temple du Bas´ssa Neuchâtelin kuorofestivaalin ja -kilpailun tulosten julistaminen. Sarjoja oli kolme: sekakuorot, ensemblet sekä voix egales (mies- ja naiskuorot).

Candomino sijoittui sarjassaan jaetulle toiselle sijalle. Ensimmäisen palkinnon voitti puolalainen kuoro ja toisen sijan kanssamme jakoivat Slovenian edustajat. Lisäksi kuoromme sai erikoispalkinnon parhaast hengellisen musiikin esittätyksestä. Erityisesti kiiteltiin Palestrinan Sicut cervusta.

Toinen sija tuntui kovan tsemppaamisen jälkeen pieneltä pettymykseltä, erityismaininnasta jäi erityisen hyvä mieli! Jospa huomenna jo osaamme iloita enemmän :)
Ja kunhan kuulemme Eskolta tuomarien palautteen, voimme spekuloida lite mera...

Illalla esiinnymme vielä konsertissa, johon osallistuvat kaikki sijoittuneen kuorot. Meiltä tuomaristo haluaa kuulla Sicut cervusin sekä kansanlaulun Sinisiä, punasia ruusunkukkia.

Huomenna on kotiinpaluu. Tänään vielä nautimme reissusta; uimme, syyyyyööömme ja riemuitsemme!

10.7. - Jännitys tiivistyy

2010-07-10T14:25:00.008+03:00

Hikinen herätys auringon noustessa - sängystä ylös ja aamupalalle, vuorossa esiintyminen kävelykadulla. Kaupunki oli täynnä väkeä, ihmiset olivat tulleet vihannestorille ja nauttimaan lauantaiaamusta. Kaikki kilpailuun osallistuvat kuorot levittäytyivät ympäri kaupunkia laulamaan. Kuoromme herätti ansaittua huomiota, kun marssimme Vuokot ja puvut yllä pitkin kujia. Tosin yksi paikallinen leidi katsoi Vuokkoani (pitkin nenänvartta?) ja tokaisi: "suomalaista erikoisuutta".

Aamupäivällä kävimme myös kirjoittamassa terveisemme ja nimemme suureen Kultaiseen Kirjaan, johon ovat viestinsä kirjoittaneet kaikki aiempiin festivaaleihin osallistuneet kuorot. Ensimmäinen kuorofestivaali järjestettiin vuonna 1985, joten tänä vuonna oli jo 13. festivaali.

Kello 14 on vuorossa kilpailun tulosten julistaminen - nyt pukeutumaan kuoropaitaan ja kuulemaan tuomio...

Yllä olevassa kuvassa espanjalainen lauluyhtye Zaragosasta.

Perjantai 9.7. - toinen kilpailuosuus

2010-07-09T09:00:00.000+03:00

Perjantaina oli aikainen herätys. Aamuvirkut (aina, tottakai!) kuorolaiset ponkaisivat vuoteistaan järven rantaa juoksentelemaan ja harjoittamaan ruumista laulukuntoon virittäviä harjoitteita. Aamupalan jälkeen Vuokot puettiin ylle ja suunnattiin kulku kohti kirkkoa. Kilpailuorganisaation oli käynyt sääliksi pohjoisen asukkeja tässä valtavassa helteessä, ja meille oli tilattu kaupunkijuna kiikuttamaan kuorolaiset kilpailupaikalle ylös rinnettä. Aamun äänenavauksena junassa kaikui tuttu laulu "pienen pieni veturi".

Kilpailuosuudessa lauloimme Palestrinan Sicut Cervus - Sitivit anima mea, sekä Monteverdin Ecco mormoral l´onde. Hyvin tuntuivat laulut sujuvan. Eskon mukaan porukka vaikutti rennolta, joten ehkä saimme mukavaa meininkiä myös laulamiseen.

Illalla lauloimme Temple du Bas`ssa täällä Neuchâtelissa. Settiin kuului mm. Johanssonin Missa di quattro voci (Kyrie, Sanctus, Agnus dei) sekä suomalaisia kansanlauluja. Laulamisen riemu oli suunnaton! Aivan sairaan mahtavaa, huokasi onnellisena eräs sopraano sydänalaansa pidellen. Sama tunne valtasi meidät kaikki! Oli ihanaa laulaa, oli mahtavaa onnistua ja huomata kuinka talven ja kevään mittaan tehty työ kannatti.

Oman esiintymisen jälkeen jäimme kuuntelemaan muita laulajia. Esiintymisvuorossa olivat mm.belgialainen tyttökuoro (teatraalista lavasäteilyä), unkarilainen lauluyhtye (ihanat miesäänet) ja puolalainen kilpakumppanimme.

Konsertin jälkeen alkoi valtava polemiikki omasta suorsitukseseta versus muut kuorot. Katkaisimme tilanteen siirtymällä kultaisten kaarien suojaan nauttimaan iltapalaa.

2010-07-09T08:00:00.000+03:00

2010-07-09T07:00:00.000+03:00

Laulua unohtamatta

2010-07-08T21:00:00.000+03:00

Emme toki unohtaneet, miksi olemme tulleet Sveitsiin - iltapäivällä kokoonnuimme paikalliselle koululle harjoittelemaan. Illalla oli luvassa konsertti läheisessä pikkukylässä, ja sinne oli meiltä pyydetty tunnin ohjelma. Kilpailukappaleiden lisäksi Esko valitsi illan ohjelmaan suomalaisia kansanlauluja.

Illallisen jälkeen odottelimme puistossa istuskellen bussia lähteväksi konserttipaikalle. Saavuimme klo 19 jälkeen pienelle kappelille, jossa meitä olivat vastassa muutamia kylän asukkaita ja kaksi lähiseudulla asuvaa suomalaisnaista. On aina ihana saada ulkomailla suomalaisia yleisöksi.

Konsertti meni hyvin kuumuudesta huolimatta. Hikipisarat valuivat valtoimenaan, mutta laulu raikui siitä huolimatta. Yleisö oli aivan mahtavaa, oli todella ilo laulaa!

2010-07-08T20:50:00.000+03:00

Torstai 8.7.

2010-07-08T09:00:00.003+03:00

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä - jälleen!
Ohjelmassa ensimmäisenä oli laivaristeily, jonka hinnaksi ilmoitettiin yksi laulu. No, kyyti oli sen verran suloista, että vetäisimme kaksi laulua.
Taivas oli kirkkaan sininen, vuorten lumiset huiput siintelivät horisontissa ja pieni tuulen vire sekoitti kampaukset. Siihen tunnelmaan sopi mainiosti Ecco mormorar l´onde...

Iltapäivällä Candominon uimakoulu kokoontui lähirannalla. Vuokkojen helmat vain hulmusivat kun tyttäret juoksentelivat kuumalla hiekalla. Tunnelmallisen kaupungin kapeat kadut ja ihanat puodit taas houkuttelivat eräät henkilöt marathon-shoppingille. Lukematon oli pussukoiden ja nyssyköiden määrä, joka kaupoista hotellille kannettiin.

2010-07-08T08:00:00.000+03:00

Tunnelmia helteisestä Neuchâtelista

2010-07-07T19:43:00.004+03:00

Ensimmäinen kilpailupäivä takana! (7.7.2010)

2010-07-07T19:31:00.009+03:00

Ohi on ensimmäinen kilpailukoitos.

Aamu sujui edelleen upeasta säästà nautiskellen. Aamupäivällä meillä oli soundcheck Temple du Bas´ssa, jossa ensimmäinen kilpailuosuus lauletaan.

Kilpailuorganisaatio tarjosi lounaan yliopiston ruokalassa ja reipas kävely takaisin hotellille takasi ruoan sulamisen. Tässä säässä pitää huolehtia erityisesti juomisesta, jotta lämpö ei tee tepposia.

Iltapäivällä treenasimme hotellilla, lähinnä nostatimme tunnelmaa ja varmistelimme. Pientä jännitystä oli tietenkin ilmassa, kun pukeuduimme Vuokkoihin ja kuljimme halki kaupungin odottelemaan kilpailuvuoroa.

Ja me teimme sen! Olisikohan voinut enää paremmin mennä!? O Crux, Sypressiportilla, Sydämeni laulu ja Salve Regina olivat ensimmäisessä osiossa. Kun purkauduimme ulos lavalta olivat itku ja nauru lähekkäin. Ja kun vieruskaveri kertoi pyyhkineensä kyyneleitä Sydämeni laulun jälkeen, on vain pakko toivoa, että lauloimme itsemme myös yleisön ja tuomarien sydämiin.

2010-07-07T19:24:00.007+03:00

Vihdoinkin Neuchâtelissa!

2010-07-06T19:00:00.000+03:00

Helsingin lentokentällä kohtasi tiistaiaamuna joukko innokkaita, vaikkakin hieman väsyneitä matkalaisia - olihan kello vasta kuusi aamulla. Matkalla ei kummempia kommelluksia, kaikki ehtivät koneeseen ja laukutkin saapuivat perille.

Neuchâtelissa meitä odotti hotelli järven rannalla, kaunis kaupunki ja upea aurinkoinen ilma. Ensimmäiset rohkeat hyppäsivät järveen jo ennen lounasta.

Iltapäivällä kävimme ilmoittautumassa kilpailuun ja pääsimme ensimmäisen kerran estradille, hieman yllättäen. Jokainen kuoro lauloi omavalintaisen kappaleen ilmoittautumisen jälkeen.

Sitten porukka hajaantui ottamaan tatsia kartsaan, uimaan, nauttimaan.

Illalla kävelimme oppaiden johdolla yliopistolle pitämään ensimmäisiä treenejä. Väsymyksestä huolimatta laulu kulki hyvin. Jäi levollinen olo, ja kun Eskokin tuumasi, että huomenna kaikki sujuu hyvin, lähdimme hyvillä mielin iltapalalle.

Laulun lumoa

2010-07-02T11:54:00.003+03:00

Ihana kesäinen ilta Lohjan keskiaikaisessa kivikirkossa, laulamisen iloa, onnistumisia...
Eilinen konsertti ei ollu VALTAISA yleisömenestys, mutta kuulijat olivat sitäkin laadukkaampia.
Laulamisen jälkeinen hyvä mieli säilyi koko illan, pitkälle valoisaan kesäyöhön.

Sunnuntaina uusi konsertti maineikkaan Los Angelesin lapsikuoron kanssa. 4.7. on Yhdysvaltojen kansallispäivä, joten konsertissa kuullaan myös maan kansallislaulu "Oh, say can you see by the dawn´s early light".

Kannattaa käydä kuuntelemassa lapsikuoron saundia jo etukäteen kuoron kotisivuilla.
Ja tietenkin - tulla konserttiin!

Kesätreeniä luvassa

2010-06-26T23:31:00.002+03:00

Juhannus on juhlittu ja paluu arkeen on luvassa ensi viikolla... Kuoro palaa kesätauolta harjoittelemaan kilpailuohjelmaa. Jännitystä on varmasti ilmassa, onhan hyvin pian edessä lähtö Sveitsiin.

Harjoitusjakson kruunaa kesäinen matkaanlähtökonsertti Lohjalla torstaina 1.7. klo 19. Lisäksi konsertoimme Helsingissä Temppeliaukion kirkossa Los Angelesin lapsikuoron (Los Angeles Children´s Chorus) kanssa sunnuntaina 4.7. klo 19. Ohjelmassa on klassista kuoromusiikkia sekä afroamerikkalaisia spirituaaleja. Lapsikuoroa johtaa Anne Tomlinson ja Candominoa tuttuun tapaan Esko Kallio.

Konserttiin on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Haaveesta todeksi

2010-06-11T18:39:00.005+03:00

Hui! Jopa otti vatsanpohjasta kun näki mustaa valkoisella. Nettisurffauksella päädyin Neuchâtelin kuorofestareiden sivulle tutkimaan, joko vihdoin olisi päivitetty tulevan kuorokisan tiedot. Ja sieltähän ne löytyivät! Ohjelma ja tiedot kilpailuun osallistuvista kuoroista löytyvät pdf-tiedostoina.
Ja huomaa toki ohjelman etukansi: Taavetti Alinin ottama valokuva Candominosta!

Matkaanlähtökonsertti Lohjalla 1.7.2010

2010-06-10T18:28:00.000+03:00

Ja minnekkö ollaan lähdössä?
Sveitsiin, Neuchâtelin kuorofestivaalille laulamaan. Tervetuloa kuuntelemaan matkaohjelmistoa tunnelmalliseen Pyhän Laurin kirkkoon Lohjalle!

Kevätmatinea 24.5.

2010-05-25T15:31:00.006+03:00

Kuoron perinteinen kevätmatinea pidettiin tällä kertaa Kauklahden kappelissa. Kuoroharkkojen jälkeen esiintyivät viisi kuoron laulajaa. Upeita esityksiä kaikki! Matineassa läsnä olivat kuorolaisten lisäksi tukiyhdistyksen jäseniä, kuoron laulunopettajia sekä tietysti kuoron maineikas perustaja Tane.

Musiikillisen osuuden jälkeen herkuteltiin nyyttikestien merkeissä. Mukavan tunnelman - tihkusateisen tosin - kuoro jäi kesätauolle, palatakseen jälleen kesäkuun lopussa valmistautumaan Sveitsin matkaan!

On jo kesä

2010-05-21T17:19:00.002+03:00

On jo kesä ja lämmin aurinko ja vielä vähän aikaa
lauletaan ennen kuin on loma ja vain uidaan ja pelataan
ja ollaan missä huvittaa eikä enää
kuoroa maanantaisin torstaisin ei edes viikonloppuisin
ja voi unohtaa
tavalliset tylsät asiat ja sitten

muistaa
keskellä kesää kuoro
ja matka ja Sveitsi.

Vielä vähän aikaa lauletaan ettei tule
ikävä.

No give up

2010-05-19T15:19:00.003+03:00

We are driving, don´t give up with the gas!
No passengers.
Everyone is driving, don´t give up with the music!

Rehearse
rehearse
rehearse
.
.
.
.
.
THIS IS AWESOME. NEVER SOUNDED LIKE THAT.
(The conductor. The choir agrees nicely.)

Here we come, Switzerland.

The shirts are about. The colour, the size, the model... What?
It´s a shirt anyway: candomino.fi

Candomino laulaa - hevosista!?

2010-05-12T16:08:00.003+03:00

Yhteinen illanvietto on parhaimmillaan hyvin idearikasta aikaa. Kuoron markkinointitiimin kokousajan voisi kenties siirtää aina kuoroleirien iltaan. Yhteinen hetki hyvässä seurassa, herkullisen ruoan äärellä tuotti valtavan upeita suunnitelmia. Pöytäkirja lauantai-illan kokoontumisesta näyttää suurin piirtein tältä:

1. Bassomme O. säveltää kuorolle uuden teoksen. Musiikki on pääasia, sanat sivuseikka. Siispä jäämme odottelemaan partituuria.

2. Candominon seuraava äänite kertoo hevosista.
- Ihhahhaa, ihhahhaa...
- Rautavaaran Lähtö
- Kopsis kapsis, kopsis kapsis ratsastaa
- Intiaanin sotahuuto
- Vieläkö on villihevosia
- Juokse sinä humma
- Vain vanha riimu on nyt tallissain
- Hopoti hopoti hopoti hoi
- Kiinan keisari ratsastaa
- Kimmon puuhevonen
- Missä miehet ratsastaa

Pöytäkirjan loppu tahriintui dippikastikkeeseen ja sotkeutui täysin käsittämättömäksi. Läsnäolleet kokoustajat voinevat ystävällisesti täydentää listaa.

Koko päivä kuorossa

2010-05-10T22:24:00.000+03:00

Sellosalin keikan jälkeen alkoi kuoronjohtajan lupailema raaka työ: valmistautuminen Sveitsin matkaan, Neuchâtelin kuorofestivaaliin.

Lauantaina 8.5. kuoro leireili Otaniemen kappelissa. Biisejä purettiin atomeiksi ja koottiin jälleen. Eskomankeli teki selvää jälkeä; sointia parannettiin, vokaaleja ostettiin ja myytiin. Stemmoittain etsittiin pyöreitä linjoja ja alttoja kehotettiin perehtymään kalastuksen jaloon taitoon: jos virvelin siiman päästää löysälle, pääsee kala irti. Näin meinasi käydä myös eräässä fraasissa, joka ylärekisteristä laskeutui hyppyrin kautta alas, pääsi hiukan löysäksi eikä saavuttanut toivottua tulosta. Harjoittelun tulokset sen sijaan ilahduttivat kaikkia. Laulaminen oli kiireetöntä, ongelmiin ehdittiin perehtyä ja saatiin ihanaa osaamisen varmuutta. Ilman nuottipaperia laulaminen antoi aikaa perehtyä ilmaisuun. Taas kerran lupasin itselleni opetella nopeammin kappaleet ulkoa. Mikä ihana tunne harjoitella ja keskittyä laulamiseen vapaana papereista!

Mankeloinnista huolimatta olo ei ollut aivan litistetty ja viikattu, vaan vielä riitti virtaa iltamenoihin. Keilahallissa otettiin tarkkuuskisoja, yllätyttiin iloisesti omista taidoista. Tuhdin illallisen jälkeen tuntui päivän työ tehdyltä, oma peti kutsui. Ei tarvinnut enää unilauluja laulaa, taju katosi kankaalle ennen kuin pää ehti tyynyä koskettaa.

- Mikä ettei kaksi hyvää yhteen sovi, totesi kaverini syödessään maksalaatikkoa vaniljajäätelön kera. Vertaus ehkä hieman ontuu, mutta siitä huolimatta: oli mukava viettää kuorokavereiden kanssa koko päivä aamusta iltaan. Kuorolaulu ja keilaus passas yhteen oikeen mukavasti. Taas saatiin uusia nyansseja yhteiseen sointiin.
Kiitos kaikille!

Kuorojen kevät

2010-05-08T21:29:00.000+03:00

Aurinko lämmittää, löysään huivia juostessani Sellosalille. Ei sinne löytämisen pitänyt olla näin vaikeaa...Eksyn kirjastoon, siellä näen ikkunasta isot Sello-salin kyltit. Palaan ulos ja nyin lukittujen ovien kahvoista, kunnes löydän tien esiintyjien pukuhuoneisiin. Käytävään kuuluukin jo tutut äänet: rrrrr-rr-r-rr-rrrrrrrrrr. Äänihuulia rentoutetaan, valmistaudutaan illan esiintymiseen.

Taatut rutiinit ennen keikkaa: sound check uudessa esiintymispaikassa, pientä viimeistelyä, kiireen tuntua. Stemmojen paikkaa kuoron rivissä muutetaan, etsitään hyvää kuuluvuutta. Pukuhuoneessa vessajono pitenee koko ajan ja silitysrauta käy kuumana kun tytöt koittavat saada Vuokkoja edustuskuntoon. Vihdoin kaikki ovat valmiina; levotonta meininkiä takahuoneessa, eväiden syömistä ja viimeisiä vilkaisuja nuotteihin. Sitten jonoon ja yleisön eteen.

Sellosalissa esiintyminen on uusi kokemus, vaihtelua kirkkotiloihin. Kuoro seisoo kirkkaiden valojen häikäisemänä, katsomo peittyy hämärään. Vain eturivistä tunnistan vanhan tutun, entisen stemmakaverin. Kirkkaassa valokehässä uppoutuu helposti musiikkiin, kuoronjohtajaan, yhteiseen ääneen. Aplodit palauttavat mieleen yleisön. Vuorovaikutus kuuntelijoihin jää suppeaksi, silti saamme palautetta hyvästä fiiliksestä ja iloisesta (eloisemmasta kuin ennen) esiintymisestä. Suomalainen kuoromusiikki onkin mukavaa esittää. Hymy hyytyy helposti latinankielisissä kappaleissa, kun sanat aiheuttavat muistamisen haastetta ja meditatiivinen äänimaailma saa meidät kuorolaisetkin lähes transsiin...

Keikan jälkeen alkaa armoton jälkipuinti. Tuskin näyttämön ovet sulkeutuvat, kun valtaisa meteli täyttää pukuhuoneen. Vuokot paiskotaan kasseihin rypistymään ja siviilivaatteet kiskaistaan nopeasti ylle. Mukava olo jäi tästä esiintymisestä. Muutama moka muistuttaa keskittymisen tärkeydestä - virheistä oppii!

Tuonen lehto

2010-05-05T15:12:00.005+03:00

Tuonen lehto, öinen lehto. Siell´ on hieno hietakehto. Sinnepä lapseni saatan.

Siell on lapsen lysti olla. Tuonen herran vainiolla kaitsia Tuonelan karjaa.

Siell on lapsen lysti olla. Illan tullen tuuditella helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla
kultakehdoss´ kellahdella
kuullella kehrääjälintuu.

Tuonen viita rauhan viita. Kaukana on
vaino, riita.

Kaukana kavala maailma.

Tuonen lehto. Öinen lehto.

(Annan kehtolaulu Aleksis Kiven romaanissa Seitsemän veljestä.
Kuorolle säveltänyt Einojuhani Rautavaara 1998, "Sydämeni laulu")

Laulun voit kuunnella Naxos Music Libraryssa Radion kamarikuoron esittämänä ja Timo Nuoranteen johtamana. Salasanaksi käy Helsingin kaupungin kirjastokortin numero. Hakusanaksi vaikkapa Rautavaara E.

Sydämeni laulun kuulet myös torstaina 6.5.2010 Espoon Sellosalissa, kun Candomino-kuoro esiintyy Kuorojen kevät-konserttisarjassa johtajanaan Esko Kallio.

Aatshiu!

2010-04-24T11:59:00.021+03:00

Kevään tylsin päivä – muu kuoro harjoittelee Otaniemen kappelilla, minä niistän nenää ja katselen ikkunasta kun tuuli pyörittelee haravoimatta jääneitä lehtiä. Puhekielto, laulukielto, urheilukielto, haravoimiskielto…

Natural morte Primavera

Kertailen konserttibiisejä, opettelen stemmoja ulkoa. Rytmit sotkee mielipuolinen metronomi: katollani vasaroi kaksi virolaista kirvemiestä pam – pam – papapapapam – pa-pa-pam. Katosta kyllä tulee hieno, virolaismallinen tervattu lautakatto.

Netti toimii hetkittäin. Kuuntelen Naxokselta ja Youtubesta kuorokappaleita. Monteverdin Ecco mormoral l´onde ylistää kevään ihmeitä, linnun laulua ja auringon nousua. Levytyksistä löytyy eri versioita: hiiiidaaaas, nopea, hitaahko, nopeanopeanopea ja vielä nopeampi.

Linkin takaa löytyvässä videossa laulaa tuntemattomaksi jäävien yliopistojen kamarikuoroista koottu kuoro. Sopraanot jäävät tässä live-esityksessä hiukan piiloon; lisää haastetta omaan treenaukseen. Äänitteen mukana harjoittelu on tehokasta, saman kohdan voi ottaa monta kertaa uudestaan - kunnes sujuu!

Muita stemmoja kuuntelee äänitteestä eri lailla kuin kuoroharkoissa, hieman ulkopuolisena. Harkoissa pää täyttyy sointimaailmasta, tilasta ja sijoittelusta riippuu minkä stemman kuulee parhaiten. Videon mukana seuraan tarkemmin muita ääniä, sisääntuloja, lasken rytmiä ja koitan pysyä perässä äkillisissä rytmivaihdoksissa. Tulkinta vaihtelee kovasti tämän kappaleen eri esittäjillä. Teepä kierros Youtubessa!

Candominon version kappaleesta kuulet Sellosalin Kuorojen keväässä 6.5. – kuulemisiin siellä!

Hanna

Torstai on toivoa täynnä

2010-04-22T12:52:00.003+03:00

Sammalkallion harjoituspaikka sijaitsee 1973 rakennetussa mallilähiössä, joka oli 70-luvulla kuuminta hottia. Erityisen siitä tekee kompakti asemakaava ja rakennusten pilaripalkki- systeemi ja tiilimuuraus, mutta näin 2010-luvulla alueen oivallisuus jää minulta huomaamatta. Harjoituspaikan kyljessä sijaitseva alueen arkkitehdin mukaan nimetty n. 20 neliömetrin mahtipontinen ”aukio” on jotenkin koominen eikä harjoituspaikan ulkoasu saatikka sisus aiheuta ainakaan minussa kovinkaan voimakkaita esteettisiä elämyksiä. Akustiikassakaan ei ole hurraamista, mutta stemmistenpitopaikkana se on ihan käypä. Olemme vain tottuneet Olarissa liian hyvälle.
Saimme hiottua Monteverdiä parempaan kuntoon. Kas, pysyin kerrankin mukana. Vaikuttaa siltä, että siitä saattaa sittenkin tulla ihan hyvä. Muutenkin olen ihan fiiliksissä meidän Sellosalin keikan ohjelmistosta. Ah, siitä tulee mahtavaa!
anonyymi sopraano

Ilta Otaniemessä

2010-04-19T22:42:00.013+03:00

Tänään toiset harkat Otaniemen kappelissa - ei soi tila yhtä hyvin kuin "kotona" Olarissa. Ikkunasta näkyvä metsämaisema lohduttaa, samoin mustarastaan laulu.

Onko Suomessa kevät? Onko? Vaikka lintuset laulaa, meri aalloten pauhaa ja kuulas on yö? Aulis Sallisen laulu Punainen viiva-oopperasta soi mahtavasti. Kevät on, vaikka iltapäivällä tulikin rakeita ja räntää taivaan täydeltä. Liukkaiden teiden ja kesärenkaiden yhdistelmä ei houkutellut kuoroharkkoihin lähtijää. Onneksi keväinen aurinko näytti taas voimansa ja länsiväylä ehti kuivaa. Joululauluja laulaa vaikka vuoden ympäri, mutta tämä keväinen musiikki soi tosissaan ja tunteella vain silloin, kun on juuri saatu taakse pitkä, pimeä talvi.

Ihana oli ajella kotiin ennen pimeän laskeutumista. Kuulas oli keväinen yö.

Hanna

Eskon kädet

2010-04-19T12:39:00.015+03:00

Esko oli viikon isyyslomalla, ja ehdin todella ikävöimään hänen käsiään. Meidän Eskomme on kiistatta maailman kauniskätisin kuoronjohtaja. Jokainen käden liike on kerrassaan viehkeä ja niin elegantti, että näyttää kuin Esko johtaessaan maalaisi maalausta pitkin, linjakkain siveltimenvedoin. Tuntuu taikuudelta, että joku pystyy ilmaisemaan käsillään niin paljon; sävyt, nyanssit, rytmit, painotukset ja kevennykset, lähdöt, kaiken hän pystyy näyttämään yhdellä käden liikkeellä. Joskus unohdan seurata rytmiä kun jään ihailemaan käsien kaunista liikettä ilmassa. Unohdan painottaa oikeita kohtia, valitsen nyanssin väärin ja laahaan perässä, koska käsien sulokkuus on niin hypnotisoivaa.

Joskus Eskosta varmasti tuntuu, että hän vetää kivirekeä perässään. Kuoro seuraa käsiä laiskasti ja epätarkasti eivätkä kiskominen ja herättely tunnu auttavan. Jos kuoro asettuu laiskuusmoodiin, siitä irtautuminen vaatii suuria ponnisteluja ja tahtoa. Kun kuoro ei lähde mukaan, lopulta kädetkin uupuvat ja koko kappale lässähtää. Maanantaina Monteverdille kävi näin. Ainakin sopraanojen kohdalla. Aaa l´auraaaaaa maaatuuuutiiiinae ja oltiin jo tahti jäljessä. En ymmärrä mikä siinä on muka niin vaikeaa. Torstaina lupaan osata.

anonyymi sopranisti

O cruxin jälkeistä elämää

2010-04-06T22:38:00.001+03:00

Mustarastas puhelee puussa ja joutsenia lentää rannikon yli pohjoiseen.

Kuorossa laulaminen on matkustamista. (bussimatkojen pahoinvointia ei lasketa!)

Paraisilla paistaa aurinko. Keskiaikainen kivikirkko ja epämukavat penkit. Suomenruotsalaiset tädit tarjoavat sämpylöitä ja pullaa. Kun konsertti päättyy ei ole vielä aivan pimeää vaikka on ilta. Olemme paluumatkalla, puhelias urkuri ja muut keskustelevat musiikista, elämästä ja muista mausteista. Valkosipulia, sitruunapippuria, suolaa ja jotain muuta. En muista. Kuulosti hyvältä uunilohelta.

Kuka sanoi että kuoro on ryhmä joka laulaa? Palmusunnuntaina kuorosta tulee O:n muotoinen sävellys. Se on musiikillinen kuvio enkä tiedä mitä se tarkoittaa. Ehkä jotakin uutta. Kukaan ei sano mitään paitsi Viena joka sanoo että rivilaulu soi kirkkaammin.

Tampereen tuomiokirkko vie joka tapauksessa voiton. Vaikka katossa on käärme, ei se haittaa akustiikkaa. Laulu hengittää hyvin, nauttii olostaan eikä haluaisi lähteä pois. Kuiskauskin kuuluu ja hymy näkyy.

Candomino-kuorolla on harkat kaksi kertaa viikossa ja joskus muulloinkin. Bussikuski ei enää ihmettele ex-candominolaista nuoruudenkaveriaan, jolla tuntui olevan aina iltaisin tekemistä tai muuta ohjelmaa.

Kaisa