Kevätmatinea 24.5.

Kuoron perinteinen kevätmatinea pidettiin tällä kertaa Kauklahden kappelissa. Kuoroharkkojen jälkeen esiintyivät viisi kuoron laulajaa. Upeita esityksiä kaikki! Matineassa läsnä olivat kuorolaisten lisäksi tukiyhdistyksen jäseniä, kuoron laulunopettajia sekä tietysti kuoron maineikas perustaja Tane.



Musiikillisen osuuden jälkeen herkuteltiin nyyttikestien merkeissä. Mukavan tunnelman - tihkusateisen tosin - kuoro jäi kesätauolle, palatakseen jälleen kesäkuun lopussa valmistautumaan Sveitsin matkaan!

On jo kesä

On jo kesä ja lämmin aurinko ja vielä vähän aikaa
lauletaan ennen kuin on loma ja vain uidaan ja pelataan
ja ollaan missä huvittaa eikä enää
kuoroa maanantaisin torstaisin ei edes viikonloppuisin
ja voi unohtaa
tavalliset tylsät asiat ja sitten

muistaa
keskellä kesää kuoro
ja matka ja Sveitsi.

Vielä vähän aikaa lauletaan ettei tule
ikävä.

No give up

We are driving, don´t give up with the gas!
No passengers.
Everyone is driving, don´t give up with the music!

Rehearse
rehearse
rehearse
.
.
.
.
.
THIS IS AWESOME. NEVER SOUNDED LIKE THAT.
(The conductor. The choir agrees nicely.)

Here we come, Switzerland.

The shirts are about. The colour, the size, the model... What?
It´s a shirt anyway: candomino.fi

Candomino laulaa - hevosista!?

Yhteinen illanvietto on parhaimmillaan hyvin idearikasta aikaa. Kuoron markkinointitiimin kokousajan voisi kenties siirtää aina kuoroleirien iltaan. Yhteinen hetki hyvässä seurassa, herkullisen ruoan äärellä tuotti valtavan upeita suunnitelmia. Pöytäkirja lauantai-illan kokoontumisesta näyttää suurin piirtein tältä:

1. Bassomme O. säveltää kuorolle uuden teoksen. Musiikki on pääasia, sanat sivuseikka. Siispä jäämme odottelemaan partituuria.

2. Candominon seuraava äänite kertoo hevosista.
- Ihhahhaa, ihhahhaa...
- Rautavaaran Lähtö
- Kopsis kapsis, kopsis kapsis ratsastaa
- Intiaanin sotahuuto
- Vieläkö on villihevosia
- Juokse sinä humma
- Vain vanha riimu on nyt tallissain
- Hopoti hopoti hopoti hoi
- Kiinan keisari ratsastaa
- Kimmon puuhevonen
- Missä miehet ratsastaa


Pöytäkirjan loppu tahriintui dippikastikkeeseen ja sotkeutui täysin käsittämättömäksi. Läsnäolleet kokoustajat voinevat ystävällisesti täydentää listaa.

Koko päivä kuorossa

Sellosalin keikan jälkeen alkoi kuoronjohtajan lupailema raaka työ: valmistautuminen Sveitsin matkaan, Neuchâtelin kuorofestivaaliin.



Lauantaina 8.5. kuoro leireili Otaniemen kappelissa. Biisejä purettiin atomeiksi ja koottiin jälleen. Eskomankeli teki selvää jälkeä; sointia parannettiin, vokaaleja ostettiin ja myytiin. Stemmoittain etsittiin pyöreitä linjoja ja alttoja kehotettiin perehtymään kalastuksen jaloon taitoon: jos virvelin siiman päästää löysälle, pääsee kala irti. Näin meinasi käydä myös eräässä fraasissa, joka ylärekisteristä laskeutui hyppyrin kautta alas, pääsi hiukan löysäksi eikä saavuttanut toivottua tulosta. Harjoittelun tulokset sen sijaan ilahduttivat kaikkia. Laulaminen oli kiireetöntä, ongelmiin ehdittiin perehtyä ja saatiin ihanaa osaamisen varmuutta. Ilman nuottipaperia laulaminen antoi aikaa perehtyä ilmaisuun. Taas kerran lupasin itselleni opetella nopeammin kappaleet ulkoa. Mikä ihana tunne harjoitella ja keskittyä laulamiseen vapaana papereista!

Mankeloinnista huolimatta olo ei ollut aivan litistetty ja viikattu, vaan vielä riitti virtaa iltamenoihin. Keilahallissa otettiin tarkkuuskisoja, yllätyttiin iloisesti omista taidoista. Tuhdin illallisen jälkeen tuntui päivän työ tehdyltä, oma peti kutsui. Ei tarvinnut enää unilauluja laulaa, taju katosi kankaalle ennen kuin pää ehti tyynyä koskettaa.

- Mikä ettei kaksi hyvää yhteen sovi, totesi kaverini syödessään maksalaatikkoa vaniljajäätelön kera. Vertaus ehkä hieman ontuu, mutta siitä huolimatta: oli mukava viettää kuorokavereiden kanssa koko päivä aamusta iltaan. Kuorolaulu ja keilaus passas yhteen oikeen mukavasti. Taas saatiin uusia nyansseja yhteiseen sointiin.
Kiitos kaikille!

Kuorojen kevät

Aurinko lämmittää, löysään huivia juostessani Sellosalille. Ei sinne löytämisen pitänyt olla näin vaikeaa...Eksyn kirjastoon, siellä näen ikkunasta isot Sello-salin kyltit. Palaan ulos ja nyin lukittujen ovien kahvoista, kunnes löydän tien esiintyjien pukuhuoneisiin. Käytävään kuuluukin jo tutut äänet: rrrrr-rr-r-rr-rrrrrrrrrr. Äänihuulia rentoutetaan, valmistaudutaan illan esiintymiseen.



Taatut rutiinit ennen keikkaa: sound check uudessa esiintymispaikassa, pientä viimeistelyä, kiireen tuntua. Stemmojen paikkaa kuoron rivissä muutetaan, etsitään hyvää kuuluvuutta. Pukuhuoneessa vessajono pitenee koko ajan ja silitysrauta käy kuumana kun tytöt koittavat saada Vuokkoja edustuskuntoon. Vihdoin kaikki ovat valmiina; levotonta meininkiä takahuoneessa, eväiden syömistä ja viimeisiä vilkaisuja nuotteihin. Sitten jonoon ja yleisön eteen.

Sellosalissa esiintyminen on uusi kokemus, vaihtelua kirkkotiloihin. Kuoro seisoo kirkkaiden valojen häikäisemänä, katsomo peittyy hämärään. Vain eturivistä tunnistan vanhan tutun, entisen stemmakaverin. Kirkkaassa valokehässä uppoutuu helposti musiikkiin, kuoronjohtajaan, yhteiseen ääneen. Aplodit palauttavat mieleen yleisön. Vuorovaikutus kuuntelijoihin jää suppeaksi, silti saamme palautetta hyvästä fiiliksestä ja iloisesta (eloisemmasta kuin ennen) esiintymisestä. Suomalainen kuoromusiikki onkin mukavaa esittää. Hymy hyytyy helposti latinankielisissä kappaleissa, kun sanat aiheuttavat muistamisen haastetta ja meditatiivinen äänimaailma saa meidät kuorolaisetkin lähes transsiin...

Keikan jälkeen alkaa armoton jälkipuinti. Tuskin näyttämön ovet sulkeutuvat, kun valtaisa meteli täyttää pukuhuoneen. Vuokot paiskotaan kasseihin rypistymään ja siviilivaatteet kiskaistaan nopeasti ylle. Mukava olo jäi tästä esiintymisestä. Muutama moka muistuttaa keskittymisen tärkeydestä - virheistä oppii!

Tuonen lehto

Tuonen lehto, öinen lehto. Siell´ on hieno hietakehto. Sinnepä lapseni saatan.

Siell on lapsen lysti olla. Tuonen herran vainiolla kaitsia Tuonelan karjaa.

Siell on lapsen lysti olla. Illan tullen tuuditella helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla
kultakehdoss´ kellahdella
kuullella kehrääjälintuu.

Tuonen viita rauhan viita. Kaukana on
vaino, riita.

Kaukana kavala maailma.

Tuonen lehto. Öinen lehto.


(Annan kehtolaulu Aleksis Kiven romaanissa Seitsemän veljestä.
Kuorolle säveltänyt Einojuhani Rautavaara 1998, "Sydämeni laulu")

Laulun voit kuunnella Naxos Music Libraryssa Radion kamarikuoron esittämänä ja Timo Nuoranteen johtamana. Salasanaksi käy Helsingin kaupungin kirjastokortin numero. Hakusanaksi vaikkapa Rautavaara E.

Sydämeni laulun kuulet myös torstaina 6.5.2010 Espoon Sellosalissa, kun Candomino-kuoro esiintyy Kuorojen kevät-konserttisarjassa johtajanaan Esko Kallio.