Kuvia Kathialta

Tiloja ja oloja

Pääsimme matkalla esiintymään ja harjoittelemaan hyvin erityyppisissä tiloissa, oli kirkkoa, kappelia, katua, koululuokkaa, konservatoriota... Yhteinen tekijä kaikille: kuumuus ja kosteus.


Konsalla


Sound check Temple du Bas´ssa, Salle de Musiquessa.
Täällä laulettiin ensimmäinen kilpailuosuus, sekä pidettiin
konsertteja ja päätöstilaisuus.



Toinen kilpailuosuus (renessanssi) laulettiin kirkossa, Collégialessa.






Harkat koululla



Suvin äänenmuodostusharjoitukset konsan aulassa.

Konsalla harkoissa.

Jälkipyykkiä

Huikea reissu takana, pyykkikone pyörii ja helteinen Suomen kesä kuivattaa vaatteet tuossa tuokiossa.



Mielessä pyörii tuhat asiaa menneeltä viikolta. Paljon ehti tapahtua, sulattelussa menee tovi...


Onnistuneen kokemuksen takasivat loistava matkanjohtaja Sheldon, upea johtajamme Esko, sympaattiset sveitsiläiset oppaamme Maija, Kathia ja pikku-Luca, loistava tulkkimme Outi sekä tietysti ihanat kuorokaverit.



Kuten joku osuvasti totesi, matka ei ollut onnistunut vain musiikin osalta, vaan kuoro kehittyi myös sosiaalisena ryhmänä. On suurenmoista laulaa, kun voi luottaa vieressä olevaan kaveriin, ja on hienoa kokea yhdessä uusia asioita tuntien, että kaveria ei jätetä.



Kiitos, KIITOS kaikille teille!

Helteen vaaroja

Vaikka lauantai-iltana helle purkautui ukkoskuurona, oli sunnuntaiaamu jälleen aurinkoinen ja polttavan kuuma. Hyvästelimme ihanat oppaamme hotellin edustalla Tuulan tei-laululla. Kyyneliään pyyhkimään jäivät myös Jussi, Sini ja Jarno, jotka jatkoivat lomailuaan Sveitsissä.

Linja-auto kuljetti meidät lentokentälle, ja juna edelleen Geneven keskustaan, jossa kesäkatu oli todella kuuma ja asfaltti poltti jalkojen alla. Kuumuus aiheutti myös pienoista huolestumista, sillä eräs bassoistamme väitti nähneensä kengurun pomppineen iloisesti junaradan varrella. Onneksi tilanne oli ohimenevä ja harhanäyt haihtuivat kun kyseinen yksilö näki Finnairin sinivalkoiset siivet.

Me oltiin telkkarissa!

Ulkoilmakonsertteja oli ohikulkijoiden joukossa seuraamassa myös televisiotoimittaja. Ja me pääsimme sitten telkkariin :)
Tästä linkistä pääset mukaan seuraamaan festivaalihumua!

Huomaa maassa istuva keltapaitainen poika: Luca, 4 vuotta - suuri musiikin ystävä ja Candomino-fani.

Kilpailun tulos

Kello 14 alkoi Temple du Bas´ssa Neuchâtelin kuorofestivaalin ja -kilpailun tulosten julistaminen. Sarjoja oli kolme: sekakuorot, ensemblet sekä voix egales (mies- ja naiskuorot).

Candomino sijoittui sarjassaan jaetulle toiselle sijalle. Ensimmäisen palkinnon voitti puolalainen kuoro ja toisen sijan kanssamme jakoivat Slovenian edustajat. Lisäksi kuoromme sai erikoispalkinnon parhaast hengellisen musiikin esittätyksestä. Erityisesti kiiteltiin Palestrinan Sicut cervusta.

Toinen sija tuntui kovan tsemppaamisen jälkeen pieneltä pettymykseltä, erityismaininnasta jäi erityisen hyvä mieli! Jospa huomenna jo osaamme iloita enemmän :)
Ja kunhan kuulemme Eskolta tuomarien palautteen, voimme spekuloida lite mera...

Illalla esiinnymme vielä konsertissa, johon osallistuvat kaikki sijoittuneen kuorot. Meiltä tuomaristo haluaa kuulla Sicut cervusin sekä kansanlaulun Sinisiä, punasia ruusunkukkia.

Huomenna on kotiinpaluu. Tänään vielä nautimme reissusta; uimme, syyyyyööömme ja riemuitsemme!

10.7. - Jännitys tiivistyy

Hikinen herätys auringon noustessa - sängystä ylös ja aamupalalle, vuorossa esiintyminen kävelykadulla. Kaupunki oli täynnä väkeä, ihmiset olivat tulleet vihannestorille ja nauttimaan lauantaiaamusta. Kaikki kilpailuun osallistuvat kuorot levittäytyivät ympäri kaupunkia laulamaan. Kuoromme herätti ansaittua huomiota, kun marssimme Vuokot ja puvut yllä pitkin kujia. Tosin yksi paikallinen leidi katsoi Vuokkoani (pitkin nenänvartta?) ja tokaisi: "suomalaista erikoisuutta".

Aamupäivällä kävimme myös kirjoittamassa terveisemme ja nimemme suureen Kultaiseen Kirjaan, johon ovat viestinsä kirjoittaneet kaikki aiempiin festivaaleihin osallistuneet kuorot. Ensimmäinen kuorofestivaali järjestettiin vuonna 1985, joten tänä vuonna oli jo 13. festivaali.

Kello 14 on vuorossa kilpailun tulosten julistaminen - nyt pukeutumaan kuoropaitaan ja kuulemaan tuomio...






Yllä olevassa kuvassa espanjalainen lauluyhtye Zaragosasta.

Perjantai 9.7. - toinen kilpailuosuus

Perjantaina oli aikainen herätys. Aamuvirkut (aina, tottakai!) kuorolaiset ponkaisivat vuoteistaan järven rantaa juoksentelemaan ja harjoittamaan ruumista laulukuntoon virittäviä harjoitteita. Aamupalan jälkeen Vuokot puettiin ylle ja suunnattiin kulku kohti kirkkoa. Kilpailuorganisaation oli käynyt sääliksi pohjoisen asukkeja tässä valtavassa helteessä, ja meille oli tilattu kaupunkijuna kiikuttamaan kuorolaiset kilpailupaikalle ylös rinnettä. Aamun äänenavauksena junassa kaikui tuttu laulu "pienen pieni veturi".

Kilpailuosuudessa lauloimme Palestrinan Sicut Cervus - Sitivit anima mea, sekä Monteverdin Ecco mormoral l´onde. Hyvin tuntuivat laulut sujuvan. Eskon mukaan porukka vaikutti rennolta, joten ehkä saimme mukavaa meininkiä myös laulamiseen.


Illalla lauloimme Temple du Bas`ssa täällä Neuchâtelissa. Settiin kuului mm. Johanssonin Missa di quattro voci (Kyrie, Sanctus, Agnus dei) sekä suomalaisia kansanlauluja. Laulamisen riemu oli suunnaton! Aivan sairaan mahtavaa, huokasi onnellisena eräs sopraano sydänalaansa pidellen. Sama tunne valtasi meidät kaikki! Oli ihanaa laulaa, oli mahtavaa onnistua ja huomata kuinka talven ja kevään mittaan tehty työ kannatti.

Oman esiintymisen jälkeen jäimme kuuntelemaan muita laulajia. Esiintymisvuorossa olivat mm.belgialainen tyttökuoro (teatraalista lavasäteilyä), unkarilainen lauluyhtye (ihanat miesäänet) ja puolalainen kilpakumppanimme.

Konsertin jälkeen alkoi valtava polemiikki omasta suorsitukseseta versus muut kuorot. Katkaisimme tilanteen siirtymällä kultaisten kaarien suojaan nauttimaan iltapalaa.

Laulua unohtamatta

Emme toki unohtaneet, miksi olemme tulleet Sveitsiin - iltapäivällä kokoonnuimme paikalliselle koululle harjoittelemaan. Illalla oli luvassa konsertti läheisessä pikkukylässä, ja sinne oli meiltä pyydetty tunnin ohjelma. Kilpailukappaleiden lisäksi Esko valitsi illan ohjelmaan suomalaisia kansanlauluja.

Illallisen jälkeen odottelimme puistossa istuskellen bussia lähteväksi konserttipaikalle. Saavuimme klo 19 jälkeen pienelle kappelille, jossa meitä olivat vastassa muutamia kylän asukkaita ja kaksi lähiseudulla asuvaa suomalaisnaista. On aina ihana saada ulkomailla suomalaisia yleisöksi.

Konsertti meni hyvin kuumuudesta huolimatta. Hikipisarat valuivat valtoimenaan, mutta laulu raikui siitä huolimatta. Yleisö oli aivan mahtavaa, oli todella ilo laulaa!

Torstai 8.7.

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä - jälleen!
Ohjelmassa ensimmäisenä oli laivaristeily, jonka hinnaksi ilmoitettiin yksi laulu. No, kyyti oli sen verran suloista, että vetäisimme kaksi laulua.
Taivas oli kirkkaan sininen, vuorten lumiset huiput siintelivät horisontissa ja pieni tuulen vire sekoitti kampaukset. Siihen tunnelmaan sopi mainiosti Ecco mormorar l´onde...
















Iltapäivällä Candominon uimakoulu kokoontui lähirannalla. Vuokkojen helmat vain hulmusivat kun tyttäret juoksentelivat kuumalla hiekalla. Tunnelmallisen kaupungin kapeat kadut ja ihanat puodit taas houkuttelivat eräät henkilöt marathon-shoppingille. Lukematon oli pussukoiden ja nyssyköiden määrä, joka kaupoista hotellille kannettiin.