Lauantaina 8.5. kuoro leireili Otaniemen kappelissa. Biisejä purettiin atomeiksi ja koottiin jälleen. Eskomankeli teki selvää jälkeä; sointia parannettiin, vokaaleja ostettiin ja myytiin. Stemmoittain etsittiin pyöreitä linjoja ja alttoja kehotettiin perehtymään kalastuksen jaloon taitoon: jos virvelin siiman päästää löysälle, pääsee kala irti. Näin meinasi käydä myös eräässä fraasissa, joka ylärekisteristä laskeutui hyppyrin kautta alas, pääsi hiukan löysäksi eikä saavuttanut toivottua tulosta. Harjoittelun tulokset sen sijaan ilahduttivat kaikkia. Laulaminen oli kiireetöntä, ongelmiin ehdittiin perehtyä ja saatiin ihanaa osaamisen varmuutta. Ilman nuottipaperia laulaminen antoi aikaa perehtyä ilmaisuun. Taas kerran lupasin itselleni opetella nopeammin kappaleet ulkoa. Mikä ihana tunne harjoitella ja keskittyä laulamiseen vapaana papereista!
Mankeloinnista huolimatta olo ei ollut aivan litistetty ja viikattu, vaan vielä riitti virtaa iltamenoihin. Keilahallissa otettiin tarkkuuskisoja, yllätyttiin iloisesti omista taidoista. Tuhdin illallisen jälkeen tuntui päivän työ tehdyltä, oma peti kutsui. Ei tarvinnut enää unilauluja laulaa, taju katosi kankaalle ennen kuin pää ehti tyynyä koskettaa.
- Mikä ettei kaksi hyvää yhteen sovi, totesi kaverini syödessään maksalaatikkoa vaniljajäätelön kera. Vertaus ehkä hieman ontuu, mutta siitä huolimatta: oli mukava viettää kuorokavereiden kanssa koko päivä aamusta iltaan. Kuorolaulu ja keilaus passas yhteen oikeen mukavasti. Taas saatiin uusia nyansseja yhteiseen sointiin.
Kiitos kaikille!
1 kommentti:
candominon privaattipaparazzi... :D
Lähetä kommentti