Perjantaina oli aikainen herätys. Aamuvirkut (aina, tottakai!) kuorolaiset ponkaisivat vuoteistaan järven rantaa juoksentelemaan ja harjoittamaan ruumista laulukuntoon virittäviä harjoitteita. Aamupalan jälkeen Vuokot puettiin ylle ja suunnattiin kulku kohti kirkkoa. Kilpailuorganisaation oli käynyt sääliksi pohjoisen asukkeja tässä valtavassa helteessä, ja meille oli tilattu kaupunkijuna kiikuttamaan kuorolaiset kilpailupaikalle ylös rinnettä. Aamun äänenavauksena junassa kaikui tuttu laulu "pienen pieni veturi".
Kilpailuosuudessa lauloimme Palestrinan Sicut Cervus - Sitivit anima mea, sekä Monteverdin Ecco mormoral l´onde. Hyvin tuntuivat laulut sujuvan. Eskon mukaan porukka vaikutti rennolta, joten ehkä saimme mukavaa meininkiä myös laulamiseen.
Illalla lauloimme Temple du Bas`ssa täällä Neuchâtelissa. Settiin kuului mm. Johanssonin Missa di quattro voci (Kyrie, Sanctus, Agnus dei) sekä suomalaisia kansanlauluja. Laulamisen riemu oli suunnaton! Aivan sairaan mahtavaa, huokasi onnellisena eräs sopraano sydänalaansa pidellen. Sama tunne valtasi meidät kaikki! Oli ihanaa laulaa, oli mahtavaa onnistua ja huomata kuinka talven ja kevään mittaan tehty työ kannatti.
Oman esiintymisen jälkeen jäimme kuuntelemaan muita laulajia. Esiintymisvuorossa olivat mm.belgialainen tyttökuoro (teatraalista lavasäteilyä), unkarilainen lauluyhtye (ihanat miesäänet) ja puolalainen kilpakumppanimme.
Konsertin jälkeen alkoi valtava polemiikki omasta suorsitukseseta versus muut kuorot. Katkaisimme tilanteen siirtymällä kultaisten kaarien suojaan nauttimaan iltapalaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti